Luomistyötä

Nyt on taas se aika kuukaudesta jolloin alan ravistella itseäni niskasta ja yritän motivoitua jokakuukautisen suursiivouksen aloittamiseen.
Oikeastaan keittiön osalta on parempi puhua kuukausiraivauksesta, sillä ensin yritän löytää jostakin sekamelskasta ruokapöydän ja tyhjentää sen, jotta saan aseteltua sille epämääräisiin pinoihin tiskivuoroaan odottavat astiat joita bongailen sieltä sun täältä (ja jos on stressi päällä eli esim. tulossa vieraita, hyödynnän kylpyammetta vahvimpien liotukseen suurinpiirtein entiseltä työkaveriltani saamalla reseptillä: vähän kloriittia, yleispesuainetta, mäntysaippuaa... puoleen ammeellista vettä ja astiat likoamaan puoleksi tuntia).
Väliin bongatessani uusia elämänmuotoja jääkaapistani tai tiskialtaasta, olen mietiskellyt että onkohan meidän monoistisen katsomuksemme taivaan taatto (joka myöskin on yksineläjä) vähän samanlainen kuin minäkin: Ideoita pukkaa solkenaan, luodaan koko ajan uutta, mutta asioiden jälkihoito jää aina silleen vähän retuperälle...
ja mahtaakohan hän noudattaa lattioiden siivouksessa samaa periaatetta kuin mitä minä olen jo vuosia (erään tuttavani vinkistä) noudattanut.
Kyseessä on ns. kulkeutumisteoria: 'Kun roskien määrä sisällä huoneistossa saavuttaa kriittisen massan, niitä kulkeutuu jaloissa enemmän ulos- kuin sisäänpäin.' Ja minä kun satun asumaan yläkertahuoneistoa vanhassa talossa ynnä minulla on koira ja kissa, niin tämä tuntuu toimivan aika hyvin.
Yritän kyllä parhaani mukaan pitää tämän homman sen verran hanskassa,
ettei minun tarvitse kirjoittaa uusiksi Darwinin 'Lajien synty' -teosta.
Viittaan vielä tuohon 'jälkihoitoon': Muuan yhdysvaltalainen korkeassa asemassa oleva henkilö totesi muutama vuosi sitten: 'Google on jumala. Siltä saa vastauksen'.