Nyt en tarkoita Nykäsen Mattia, jonka julkisuusarvo on jo hiipunut.
Tarkoitan tätä meidän pääministeriämme, jonka tiedotustilaisuutta kuunnellessani jäin siihen käsitykseen, että hän asemansa takia luulee olevansa diplomaattisen koskemattomuuden suojassa, tai jos ei aivan sitä, niin ainakin luulee olevansa Jumalasta seuraava.
Valitettavasti tämä meidän viimeisten vuosikymmenten parlamentarismimme (jossa presidentin valtaoikeuksia on määrätietoisesti pyritty kaventamaan) mahdollistaa sen, että henkilö, jolla ei välttämättä ole edellytyksiä suoriutua yhdestä maamme vatuunalaisimmasta 'pätkätyötästä', pääsee sitä hoitamaan.
Eikä presidentti voi nykyään kait edes ottaa pääministeriä pieneen puhuttuluun...
Tarkoitin sitä, että pääministeriksi ei välttämättä sovi eduskuntavaalien jälkeen 'voittaja'- tai suurimman puolueen puheenjohtaja. (samoin myöskin nykykäytäntö, että hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat itseoikeutettuja ministereitä on jostain varsin sieltä p...tä, heillä pitäisi olla käsittääkseni aivan tarpeeksi tekemistä isojen pulueorganisaatioiden ylläpitämisessä, saati hoitaa siinä sivussa kansanedustajan hommia + ministerin 'pätkätyötä').
Tiistaina pitämässääm tiedotustilaisuudessaan nykyinen pääministerimme vetosi pariinkin kertaan 'kansan etuun' ja kertalleen 'pääministerin luottamukseen'.
En ole koskaan häneen luottanut ja vähemmästäkin sekoiluista, joita hänellä on jo ollut, on länsimaisissa DEMOKRATIOISSA yleensä järkevät ihmiset tehneet asemassaan sen johtopäätöksen, että on parempi häippästä.
Onhan meillä ollut aiemminkinkin jotain mielenkiintoisia juttuja:
Aikoinaan verohallituksen pääjohtaja ei kyennyt selvittämään omistusoikeuttaan siihen, miten hänellä oli hallussaan erään kotimaisen yhtiön valmistamaa viihde-elektroniikkaa.
Ja toinen mielenkiintoinen tapaus (tuoreempi), jossa silloinen ministeri tuomittiin valtakunnanoikeudessa ns. 'koplaus'-jutussa. Tuossakin jutussa tapahtumat olivat toteutuneet ennen hänen ministerikauttaan. (Juice Leskinen veisteli aikoinaan televisiolähetyksessä 20 markan setelistä: Tämä setelin nimi on Ministeri X. 'Tampella takana ja Linna edessä').
Valitettavasti pääministerimmekin on vedonnut 'maan' tapaan.
Suomea on pitkään pidetty yhtenä maailman vähiten korruptoitunena, rauhallisena, sopuisana ja luontoystävällisenä maana.
Aamukuuden uutisista; samana päivänä jolloin tapahtui tämä Kauhajoen kouluammuskelu; kirjasin ylös seuraavat Suomea koskevat uutiset:
"Suomi kärkikastissa väkivaltaisuudessa ja työpaikkakiusaamisessa EU:ssa"
"Suomen ekologinen jalanjälki maailman 3. suurin"
"Suomi ei enää vähiten korruptoitunut maa" (pudonnut kansainvälisessä arviossa sijalta 1. sijalle 17.)
Lahjontaahan on aina ollut olemassa (tai ainakin siitä asti kun on ollut kolme ihmistä olemassa), mutta kannattaa aina muistaa seuraava rajanveto (erään juristin kertoma...)
Politiikon ja viranhaltijan on aina syytä muistaa lahjoman raja, eli
siis se raja millä häneen yritetään vaikuttaa joko asioita
esitellessään tai tehdessään päätöstä asiasta:
On OK jos sinulle tarjotaan lämmin olut ja kylmä voileipä.
Mutta jos sinulle tarjotaan kylmä olut ja lämmin leipä, on kyseessä lahjonta. ;)
tiistai 29. syyskuuta 2009
perjantai 18. syyskuuta 2009
Akupunktiota a'la kissanpentu
Viime viikonloppuna pentukissa sai täyteen neljä viikkoa tätä elämää ja sai takajalatkin koordinoitua liikesarjoihinsa. Muutamassa päivässä kehitys on ollut huimaa.
Olen jo varmaan maininnut, että asuskelen tällaisen vanhan talon yläkertaa. Täällä on aina sen verran lämmin, että normaali kotiasuni on T-paita ja lyhyet kalsarit ynnä jotkin 'pilipali'-tossut ja miten ollakaan, jostain syystä akillesjänteeni kiinnostavat tuota pentua. Kun puuhailen keittiössä tai lueskelen jotain, niin aina jossain vaiheessa tunnen kymmenkunta kynnenpistoa akillesjänteen seutuvilla. Melkoista akupunktiota. En tiedä, onko siellä mitään varsinaisia akupunktiopisteitä, mutta minua se ainakin sävähdyttää, kun pentukissa on kiinni molemmin käpälin.
Oheisen kuvan otin n. puoli tuntia sitten. Varpaani ovat myös erittäin kiinnostava 'hyökkäyksen' kohde. Kuvassa 33 vrk vanha kissanpentu saalistaa 49v 46vrk vanhoja varpaita ruokapöytäni jalassa omat takajalkansa n. 10 cm lattiasta. (Aiemmin kirjoitin keittiöstäni ja todellakin tuon pöytäni kakkosnelosesta tehdyn jalan päällystin manillaköydellä kissalle raapimispuuksi).
Tällaista tänään
tiistai 8. syyskuuta 2009
Kattojen yllä
Täältä katselen, kattojen yllä, vanhaa Tallinnaa.
Rakkaani, minun oli päästävä lähemmäs sinua sen jälkeen, mitä eilen tuolla alhaalla kirkkosalissa koin.
Se tunteiden hyökyaalto joka minusta tulvahti, se ainoa koskaan huuliltani päässyt rukous, vain neljä sanaa, kohdatessani Jumalasi, ne pakottivat minut tänään tänne uudestaan.
Jumalanpalvelukseen, josta en ymmärtänyt juuri sanaakaan. Istuin, kuuntelin kaunista laulua ja toistelin noita neljää sanaa.
Nyt olen täällä ylhäällä.
Luonasi,
Jumalasi luona.
Jaan pilvenreunasi.
Koen olevani yhtä kanssasi ja tiedän: saamme rauhan.
Istuessani tässä kirkontornin kattopellillä poistuu ahdistukseni.
Se katoaa kyyneleni mukana vierähtäen räystään reunan yli murskautuen ikivanhaan katukiveen.
Toistan vielä kerran rukoukseni Jumalallesi:
”Suo
Hänen
Olla
Luonasi”
Rakkaani, minun oli päästävä lähemmäs sinua sen jälkeen, mitä eilen tuolla alhaalla kirkkosalissa koin.
Se tunteiden hyökyaalto joka minusta tulvahti, se ainoa koskaan huuliltani päässyt rukous, vain neljä sanaa, kohdatessani Jumalasi, ne pakottivat minut tänään tänne uudestaan.
Jumalanpalvelukseen, josta en ymmärtänyt juuri sanaakaan. Istuin, kuuntelin kaunista laulua ja toistelin noita neljää sanaa.
Nyt olen täällä ylhäällä.
Luonasi,
Jumalasi luona.
Jaan pilvenreunasi.
Koen olevani yhtä kanssasi ja tiedän: saamme rauhan.
Istuessani tässä kirkontornin kattopellillä poistuu ahdistukseni.
Se katoaa kyyneleni mukana vierähtäen räystään reunan yli murskautuen ikivanhaan katukiveen.
Toistan vielä kerran rukoukseni Jumalallesi:
”Suo
Hänen
Olla
Luonasi”
Vitseistä
Olen huumorin ystävä, joskaan aivan kaikki ns. huumori ei uppoa minuun.
Mielestäni Pertti Pasanen loi aikanaan hyvät kehykset huumorille: Ei uskontoa eikä alapään juttuja.
Itse olen hullaantunut ja nelisenkymmentä vuotta lukenut ja bongaillut ns. neukkuvitsejä ynnä muita entisen Neuvostoliiton alusmaissa syntyneitä kaskuja.
Niissä on mukana sellaista itseironiaa, mikä on pitänyt nuo ihmiset elävinä.
Esimerkiksi:
Äiti antoi pojalleen 5 ruplaa ja sanoi: 'Käy lehtikioskilla. Tuo minulle Isvestija, Isällesi Pravda ja itsellesi Komosolskaja Pravda'.
Poika lähti suorittamaan annettua tehtävää.
Kuinka ollakaan, hän kohtasi kadulla isänsä. Isä kysyi mihin olet menossa. Poika selitti että äiti antoi hänelle 5 ruplaa lehtiin.
Isä tähän: Anna ne rahat minulle. Ei lehdet ole niin tärkeitä. Minä saan noilla ruplilla kaksi vodkapaukkua tuossa nurkkabaarissa.
Minkä poika isälleen voi. Luovutti rahat ja palasi kotiin. Kertoi äidilleen, mitä oli tapahtunut ja äiti tuohon:
Tuossa on sinulle 3 ruplaa. Tuo minulle Isvestija ja itsellesi Komosolskaja Pravda ja isäsi saa pyyhkiä mihin tahtoo...
No tuo meni ehkä vähän alle napalinjan, mutta kertoo hyvin paljon aikansa yhteiskunnasta.
Minä olen jo sen verran vanha, että minulle Neuvostoliitto oli Breshnev ja Suomi Kekkonen.
Yli neljänneksen iästäni olen elänyt Suomessa, jonka johdossa oli UKK.
Kevennetään hiukan:
Juri Gagarinin ovikello soi. Pikkupoika meni avaamaan. Ovella oli joku paikallinen myyntiedustaja, joka kysyi: 'Onko isäsi kotona?'
Poika tähän: 'Ei. Hän lähti avaruuteen kello 9.42 ja palaa takaisin 12.06.
'No entä äitisi?' kysyi myyntitykki.
Poika tähän: 'ei hänkään ole kotona. Hän lähti ennen aamuseitsemää lihakaupan jonoon ja tulee varmaan joskus iltakymmeneltä takaisin...'
Ja vielä yksi. Tässä ei ole mitään ns. uskonnollista, vaan tavanomainen kasku taivaan porteilta:
Lenin kuoli ja pyrki taivaaseen. Tilanne oli vaikea, sillä
Lenin ei ollut tehnyt paljonkaan syntejä, mutta toisaalta
hän oli pistänyt alulle sosialismin.
Päätettiin, että Lenin joutuu taivaassa koeajalle Pyhän
Pietarin valvontaan. Koeajan jälkeen päätettäisiin siitä,
mihin Lenin sijoitettaisiin.
Viikon kuluttua Jumala kutsui Pietarin eteensä ja kysyi:
- Miten Lenin on edistynyt?
Pietari vastasi, hetkeäkään epäröimättä:
- Hyvin, toveri Jumala.
Hyvään vitsiin mielestäni kuuluu ns. koukku eli jotain, mikä on tiivistetty yleensä viimeiseen lauseeseen. Aivan samoin kuin Juha Vainio kiteytti itse tulkitsemansa omien sanoituksiensa tarinan viimeisiin sanoihin.
Tuon Lenin-jutun lopputokaisu ei varmaankaan ole sellainen vitsin koukku joka välttämättä uppoaisi mahdollisiin nuoriin lukijoihini.
Joka tapauksessa aikanaan Neuvostoliiton Kommunistisessa Puolueessa (mikä on perustettu Leninin toimesta Tampereella) kaikkia puhuteltiin 'arvonimellä' toveri.
Tällaista vuodatusta tänäiltana
Mielestäni Pertti Pasanen loi aikanaan hyvät kehykset huumorille: Ei uskontoa eikä alapään juttuja.
Itse olen hullaantunut ja nelisenkymmentä vuotta lukenut ja bongaillut ns. neukkuvitsejä ynnä muita entisen Neuvostoliiton alusmaissa syntyneitä kaskuja.
Niissä on mukana sellaista itseironiaa, mikä on pitänyt nuo ihmiset elävinä.
Esimerkiksi:
Äiti antoi pojalleen 5 ruplaa ja sanoi: 'Käy lehtikioskilla. Tuo minulle Isvestija, Isällesi Pravda ja itsellesi Komosolskaja Pravda'.
Poika lähti suorittamaan annettua tehtävää.
Kuinka ollakaan, hän kohtasi kadulla isänsä. Isä kysyi mihin olet menossa. Poika selitti että äiti antoi hänelle 5 ruplaa lehtiin.
Isä tähän: Anna ne rahat minulle. Ei lehdet ole niin tärkeitä. Minä saan noilla ruplilla kaksi vodkapaukkua tuossa nurkkabaarissa.
Minkä poika isälleen voi. Luovutti rahat ja palasi kotiin. Kertoi äidilleen, mitä oli tapahtunut ja äiti tuohon:
Tuossa on sinulle 3 ruplaa. Tuo minulle Isvestija ja itsellesi Komosolskaja Pravda ja isäsi saa pyyhkiä mihin tahtoo...
No tuo meni ehkä vähän alle napalinjan, mutta kertoo hyvin paljon aikansa yhteiskunnasta.
Minä olen jo sen verran vanha, että minulle Neuvostoliitto oli Breshnev ja Suomi Kekkonen.
Yli neljänneksen iästäni olen elänyt Suomessa, jonka johdossa oli UKK.
Kevennetään hiukan:
Juri Gagarinin ovikello soi. Pikkupoika meni avaamaan. Ovella oli joku paikallinen myyntiedustaja, joka kysyi: 'Onko isäsi kotona?'
Poika tähän: 'Ei. Hän lähti avaruuteen kello 9.42 ja palaa takaisin 12.06.
'No entä äitisi?' kysyi myyntitykki.
Poika tähän: 'ei hänkään ole kotona. Hän lähti ennen aamuseitsemää lihakaupan jonoon ja tulee varmaan joskus iltakymmeneltä takaisin...'
Ja vielä yksi. Tässä ei ole mitään ns. uskonnollista, vaan tavanomainen kasku taivaan porteilta:
Lenin kuoli ja pyrki taivaaseen. Tilanne oli vaikea, sillä
Lenin ei ollut tehnyt paljonkaan syntejä, mutta toisaalta
hän oli pistänyt alulle sosialismin.
Päätettiin, että Lenin joutuu taivaassa koeajalle Pyhän
Pietarin valvontaan. Koeajan jälkeen päätettäisiin siitä,
mihin Lenin sijoitettaisiin.
Viikon kuluttua Jumala kutsui Pietarin eteensä ja kysyi:
- Miten Lenin on edistynyt?
Pietari vastasi, hetkeäkään epäröimättä:
- Hyvin, toveri Jumala.
Hyvään vitsiin mielestäni kuuluu ns. koukku eli jotain, mikä on tiivistetty yleensä viimeiseen lauseeseen. Aivan samoin kuin Juha Vainio kiteytti itse tulkitsemansa omien sanoituksiensa tarinan viimeisiin sanoihin.
Tuon Lenin-jutun lopputokaisu ei varmaankaan ole sellainen vitsin koukku joka välttämättä uppoaisi mahdollisiin nuoriin lukijoihini.
Joka tapauksessa aikanaan Neuvostoliiton Kommunistisessa Puolueessa (mikä on perustettu Leninin toimesta Tampereella) kaikkia puhuteltiin 'arvonimellä' toveri.
Tällaista vuodatusta tänäiltana
torstai 3. syyskuuta 2009
Kehäkukkia
Joitakin vuosia sitten olin mukana paikallisen kansalaisopiston 'luovan kirjoittamisen piirissä'.
Yhtenä aiheena annettiin otsikko KEHÄKUKKIA
Minulle tuli mieleen takautuma ja kirjoitin:
Istuin bussissa
Kehä yhtä itään
Lapsi edessäni
sanoi äidilleen:
'Katso: kukkia pientareella!'
Katsoin minäkin.
Näin vain
Ristin ja Kynttilät
KH 11.10.2005
Yhtenä aiheena annettiin otsikko KEHÄKUKKIA
Minulle tuli mieleen takautuma ja kirjoitin:
Istuin bussissa
Kehä yhtä itään
Lapsi edessäni
sanoi äidilleen:
'Katso: kukkia pientareella!'
Katsoin minäkin.
Näin vain
Ristin ja Kynttilät
KH 11.10.2005
Luettua
Olen ollut vaiti jonkin aikaa tällä palstalla.
Kissani saattoi maailmaan poikasen ja olen sitä hiukan hollannut. Siis yksi tyttönen, viisi varausta... Ja koirani on sille melkein enemmän äiti kuin kissaäiti itse.
Mutta kuitenkin olen enimmäkseen ollut uppuotuneena kirjojen maailmaan.
Viime vuonna (2008), jolloin Kankaanpää sai epäkunnioitettavan Noormarkku-palkinnon, lainasin kirjastosta 145 kirjaa. Tuolloin kunnallisvaltuutettumme (35) olivat yhteensä lainanneet n. 40 kirjaa. Ja kirjastomäärärahoja supistettiin.
No sain vain 13 ääntä, mutta jos olsin päässyt valtuustoon, olisi kirjaston käyttö noin nelinkertaistunut...
Ja jäätyäni työttömäksi oli minulle viikon kohokohta kirjastoautolla käyminen.
Kuljettajalla oli lähes aina jotain minulle 'Oletko lukenut tätä?'
Ja minähän luin.
Sääli, että kirjastoauto on nyt telakoitu ja myynnissä. Se on tuottanut huvia, hyötyä ja elämäniloa arkipäivään henkilökuntansa kautta ja sellaista onnea hyvin monille kankaanpääläisille ettei sitä oikein uskokaan.
Lukekaapa Arne Dahlin kirjasta 'Verikyynel' n. sivulta 179 lievää filosofointia, mihin Ruotsi on menossa 1980- 1990 vaihteessa. Suomi on juuri nyt siinä tilassa...
Kalle
Kissani saattoi maailmaan poikasen ja olen sitä hiukan hollannut. Siis yksi tyttönen, viisi varausta... Ja koirani on sille melkein enemmän äiti kuin kissaäiti itse.
Mutta kuitenkin olen enimmäkseen ollut uppuotuneena kirjojen maailmaan.
Viime vuonna (2008), jolloin Kankaanpää sai epäkunnioitettavan Noormarkku-palkinnon, lainasin kirjastosta 145 kirjaa. Tuolloin kunnallisvaltuutettumme (35) olivat yhteensä lainanneet n. 40 kirjaa. Ja kirjastomäärärahoja supistettiin.
No sain vain 13 ääntä, mutta jos olsin päässyt valtuustoon, olisi kirjaston käyttö noin nelinkertaistunut...
Ja jäätyäni työttömäksi oli minulle viikon kohokohta kirjastoautolla käyminen.
Kuljettajalla oli lähes aina jotain minulle 'Oletko lukenut tätä?'
Ja minähän luin.
Sääli, että kirjastoauto on nyt telakoitu ja myynnissä. Se on tuottanut huvia, hyötyä ja elämäniloa arkipäivään henkilökuntansa kautta ja sellaista onnea hyvin monille kankaanpääläisille ettei sitä oikein uskokaan.
Lukekaapa Arne Dahlin kirjasta 'Verikyynel' n. sivulta 179 lievää filosofointia, mihin Ruotsi on menossa 1980- 1990 vaihteessa. Suomi on juuri nyt siinä tilassa...
Kalle
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
K18
Eilen iltapäivällä jutustelin veljeni kanssa.
Kuinka ollakaan, juttelimme tupakoinnista, jota olen harrastanut (veljeni mukaan säännöllisesti) 39 vuotta.
Joka tapauksessa: pitkän ajan jälkeen olen löytänyt uudelleen 'nuoruuden rakastettuni' PIIPUN.
Miksi tuolloin tykästyin piippuun, sitä en oikein tiedä, mutta olin kylällämme jonkin sortin kummajainen: 10-vuotias piiputtelija.
Tuo jatkui aina vuoteen 1986, jolloin tupakkalakia kiristettiin siten, että työpisteissä ei enää saanut röyhytellä ja oli mentävä tupakkahuoneeseen sauhuille.
Tuon lain myötä siirryin sätkän polttajaksi, joskin firmassamme tupakka- ja lehtihuone oli ns. OVT eli OsastojenVälinen Tietojenvaihtokeskus, missä tupakoimaton toimitusjohtajammekin viihtyi...
Todellinen ideariihi.
Aivan samoin junissa, joilla matkustin paljon, tupakkaosastot olivat niitä, joissa sai ihmisiin kontaktia ja sitä myötä assosiaatioiden kautta hienoja ideoita omalle työlle.
Ehkä harhauduin, mutta kun siiryyin takaisin piippuun olin pari päivää 'pilvessä', päässä humisi kun olin polttamatta paperia ja sen n. 2000 erilaista myrkkya (mm. hiilimoksiidia)
Ja vertaisin vielä piipunpolttoa tupakkaan. Ne ovat kuin tee ja kahvi,
Piipunpolttoon liittyy vastaavat samat; rauhalliset; rituaalit kuin teen keittoon. Kahvi ja savuke taas ovat jotenkin hätäisiä.
Kolme hyvin ladattua piipullista (jokainen eri piipulla) vuorokaudessa ja se illallinen tee- tai kaakaomukillisen myötä...
Kuinka ollakaan, juttelimme tupakoinnista, jota olen harrastanut (veljeni mukaan säännöllisesti) 39 vuotta.
Joka tapauksessa: pitkän ajan jälkeen olen löytänyt uudelleen 'nuoruuden rakastettuni' PIIPUN.
Miksi tuolloin tykästyin piippuun, sitä en oikein tiedä, mutta olin kylällämme jonkin sortin kummajainen: 10-vuotias piiputtelija.
Tuo jatkui aina vuoteen 1986, jolloin tupakkalakia kiristettiin siten, että työpisteissä ei enää saanut röyhytellä ja oli mentävä tupakkahuoneeseen sauhuille.
Tuon lain myötä siirryin sätkän polttajaksi, joskin firmassamme tupakka- ja lehtihuone oli ns. OVT eli OsastojenVälinen Tietojenvaihtokeskus, missä tupakoimaton toimitusjohtajammekin viihtyi...
Todellinen ideariihi.
Aivan samoin junissa, joilla matkustin paljon, tupakkaosastot olivat niitä, joissa sai ihmisiin kontaktia ja sitä myötä assosiaatioiden kautta hienoja ideoita omalle työlle.
Ehkä harhauduin, mutta kun siiryyin takaisin piippuun olin pari päivää 'pilvessä', päässä humisi kun olin polttamatta paperia ja sen n. 2000 erilaista myrkkya (mm. hiilimoksiidia)
Ja vertaisin vielä piipunpolttoa tupakkaan. Ne ovat kuin tee ja kahvi,
Piipunpolttoon liittyy vastaavat samat; rauhalliset; rituaalit kuin teen keittoon. Kahvi ja savuke taas ovat jotenkin hätäisiä.
Kolme hyvin ladattua piipullista (jokainen eri piipulla) vuorokaudessa ja se illallinen tee- tai kaakaomukillisen myötä...
ASIAN VIERESTÄ
Vielä viisi minuuttia sitten päässäni oli jonkinlainen kokonaisuus tälle palstalle, mutta nyt kirjoittaesani mennäänkin jo jossain muissa sfääreissä.
Ei vainenkaan.
Edellisen raapustelun jälkeen olen lukenut monta mielenkiintoista kirjaa, jotka kyseenalaistavat varsin vakuuttavasti Kolumbuksen patentin Atlantiin ja 'uuteen' mantereeseen.
Kolumbuksen päiväkirjan elämänkertaosassa (Guthenberg-projekti) mainitaan Azorien saaristo, 'joista näkyy läntinen maa'.
Azoreilta se kuitenkin on tuskin mahdollista, mutta n. 1000 vuotta aiemmin irlntilaisten munkkien teksteistä löytyy viittauksia, että Islannin länsipuolella purjehdittaessa näkyy lännessä maata. Arktinen kangastus Gröönlannista, mutta mahdoton Azoreilla Amerikasta.
Ja aikakirjojen mukaan Pyhä Brendan teki mielenkiintoisen retken n. 550 jaa. (siis hänen nimiinsä, ehkä useampien retkien summa) ohi Grönlannin uuteen maailmaan, jossa häntä opasti nuori iiriä puhuva mies.
Toinen mielenkiintoinen juttu (tai oikeastaan useampi viittaus) löytyy viikinkisaagoista.
Näissä kerrotaan 'Suur-Irlannista' mikä on kaukana meren takana lämnnessä ja heillä oli 'Skotteja' (tuolloin irlanilaisia) ja Fär-saarelaisia oppaanaan tuossa uudessa maassa, joka sittemmin ristittiin Uudelleen löydetyksi maaksi (Newfoundland).
Varhaiskristillisellä ajalla irlantilaisten erakkoluostarit pitkin pohjois-atlantin saaria oli kirjastoiltaan ehkä sen ajan rikkaimpia ja tähän väittänen, että n. 1000 vuotta heidän jälkeensä Kolumbus näiden asiakirjojen perusteella teki retkensä länteen.
Ei vainenkaan.
Edellisen raapustelun jälkeen olen lukenut monta mielenkiintoista kirjaa, jotka kyseenalaistavat varsin vakuuttavasti Kolumbuksen patentin Atlantiin ja 'uuteen' mantereeseen.
Kolumbuksen päiväkirjan elämänkertaosassa (Guthenberg-projekti) mainitaan Azorien saaristo, 'joista näkyy läntinen maa'.
Azoreilta se kuitenkin on tuskin mahdollista, mutta n. 1000 vuotta aiemmin irlntilaisten munkkien teksteistä löytyy viittauksia, että Islannin länsipuolella purjehdittaessa näkyy lännessä maata. Arktinen kangastus Gröönlannista, mutta mahdoton Azoreilla Amerikasta.
Ja aikakirjojen mukaan Pyhä Brendan teki mielenkiintoisen retken n. 550 jaa. (siis hänen nimiinsä, ehkä useampien retkien summa) ohi Grönlannin uuteen maailmaan, jossa häntä opasti nuori iiriä puhuva mies.
Toinen mielenkiintoinen juttu (tai oikeastaan useampi viittaus) löytyy viikinkisaagoista.
Näissä kerrotaan 'Suur-Irlannista' mikä on kaukana meren takana lämnnessä ja heillä oli 'Skotteja' (tuolloin irlanilaisia) ja Fär-saarelaisia oppaanaan tuossa uudessa maassa, joka sittemmin ristittiin Uudelleen löydetyksi maaksi (Newfoundland).
Varhaiskristillisellä ajalla irlantilaisten erakkoluostarit pitkin pohjois-atlantin saaria oli kirjastoiltaan ehkä sen ajan rikkaimpia ja tähän väittänen, että n. 1000 vuotta heidän jälkeensä Kolumbus näiden asiakirjojen perusteella teki retkensä länteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)