keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Suvivirsitauolle

Tilanteessa: 70 - 130.

Siis SDP:n ja Vasemmistoliiton jätettyä tänään halitusneuvottelut, on jäljellä olevilla neuvottelukumppanuksilla 70 kansanedustajaa ja näillä näkymin oppositioon jäävillä 130 edustajaa.

Mikäli keskusta nyt kuitenkin kääntää takkinsa ja lähtee mukaan neuvotteluihin, on silläkin kokoonpanolla tulossa varsin heikko enemmistöhallitus paikkaluvuin 105-95. Ja huomioon ottaen sen, että eduskunnan puhemies on yleensä hallituspuolueesta, on yksinkertaistakin enemmistöä vaativissa äänestyksissä voimasuhteet 104-95.
Tuo ei enää salli poissaoloja äänestyksistä (kummaltakaan osapuolelta).

Kuten pari viikkoa sitten heitin kysymyksiä ilmoille, on tuo hallitusneuvottelujen totaalinen pattitilanne konkreettisesti käsillä ja Kataisen olisi ehkä aika antaa tilaa seuraavalle, eli protokollan mukaisesti Urpilaiselle.

Olisi kiva nähdä minkälaisen kattauksen hän järjestää ja millä houkuttimilla.

Toivon kuitenkin, että jonkinlainen kompromissihallitus syntyy mahdollisimman pian, sillä jokainen päivä jona meillä ei ole toimivaa; eduskunnan luottamusta nauttivaa; hallitusta, eduskunta käy kansakunnan korkeimpana päätöksentekoelimenä tyhjäkäyntiä.

Eikä tällaisen tilanteen jatkuminen pidempään voi olla vaikuttamatta kansainvälisiin suhteisiin, luottoluokitukseen etc.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Hallitusti

Suomen MM-kulta 2011 alkaa olla historiaa.

Hallitusvääntö on tätä ja tulevaa.

Yleensä kaikilla puolueilla on hirveä hinku hallitukseen, mutta nyt neuvottelut ovat lähinnä kiukuttelua ja kaikki haluavat oppositioon.

Uskoisin, että Katainenkin on sitä vaihtoehtoa jo miettinyt, mutta EU-apupaketit ovat kuitenkin niin suuri juttu, että ne ajavat ohi Suomen oman sisäisen poliittisen kriisin.

Apupaketeista on näin ollen neuvottelemassa kolme maata, joilla ei ole hallitusta: Belgia, joka on toiminut toimitusministeriön varassa jo yli vuoden, kohdemaa Portugali ja Suomi.

Heittääkö Katainen tunnustelijana pyyhkeen kehään käytännössä jo pattitilanteessa?
Kuka on mahdollisesti seuraava tunnustelija?
Vai pidetäänkö jo syksyllä uudet eduskuntavaalit?
Vai mennäänkö Belgian malliin?

Näillä näkymin tuleva riittävän vahva enennistöhallitus olisi aika aneeminen monipuoluesirpalehallitus, eikä vihreiden kiristämistä hallitusehdoista kyllästyneelle tunnustelijalle ainoana vaihtoehtona oleva Vaemmistoliitto ole vielä edes ollut kuultavana siitä, mitä se haluaisi hallitusyhteistyöltä.

Vaikuttaa siltä, että laudalla on kuningas sekä toisella puolella kuningas ja sotilas: tilanne on patti.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Nukkuvien puolue

Nytkin käytävissä eduskuntavaaleissa suurin äänestäjäryhmä lienee nukkuvat, elis siis ne äänioikeutetut, jotka syystä tai toisesta eivät suorita kansalaisvelvollisuuttaan.

Äänioikeuteutuista heitä on vaaleista toiseen n. 30%, mikä todellisuudessa merkitsisi sitä, että eduskunnassamme pitäisi jättää noin 60 tuolia tyhjäksi.

Toulla matematiikalla 20% kannatuksen saanut puolue on todellisuudessa saanyt 20% kannatuksen 70%sta mahdollisista äänistä, eli 14% todellisen kannatuksen kansalta.

Samoin vaaligallupit: Tuloksissa ei koskaan kerrota, kuinka moni haastatelluista sanoo: 'En äänestä', eli nukkuvien osuutta ei julkisteta gallupeissa.

Olen ollut uskollinen äänestäjä 33 vuotta. Ainoastaan kahdet kunnallisvaalit ovat jääneet väliin syystä, että ääneni olisi tuolloin mennyt paikkakunnalle, jolla en enää asunut (aikoinaan kunnallisvaaleissa ääni meni paikkakunnalle, jonka kirjoilla olit ollut 31.12. kunnallisvaaleja edeltävänä vuonna).

Minä en voinut hehkuttaa kuin yhtenä påivänä sitä, että täytin kansalaisvelvollisuuteni. Nukkuvat sitä vastoin ovat saaneet mässäillä kaikki ennakkoäänestyspäivät ja tämän varsinaisen vaalipäivän sillä herkuttelulla, että ENPÄ ÄÄNESTÄ TÄNÄÄNKÄÄN...

torstai 10. maaliskuuta 2011

Isänmaallisuutta, eläköön oppositio

Pääministerimme Mari Kiviniemen harkitsematon sananvalinta Eduskunnassa sai aikaan mielenkiintoisen äläkän mediassa ja sai minutkin pohtimaan oppositon roolia.

Hän moitti oppositiota epäisänmaalliseksi kun opposition edustajan kautta tuli kansan tietoon sellaista, mikä piti olla vain hallituksen ja suuren valiokunnan tiedossa.
Ottaen huomion sen mistä oli kyse (mahdollisesti miljardien Suomi-Eurojen pumppaamisesta Irlannin, Kreikan etc. maiden pörssikeinottelijoiden tuhojen paikkaamiseen) on tietojen vuoto kuitenkin mielestäni paremminkin isänmaallista toimintaa kuin mitään muuta.
Suomi on itse kokenut oman pankkikriisinsä ja vähitellen siitä toipunut.

Opposition rooli on olla hallituksen vahtikoira, eli eläköön oppositio.

Seuratkaapa uutisia millaisessa vyörytyksessä ovat nyt Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän valtiot, joissa oppositiota ei ole ollut vuosikymmeniin.
Muistakaamme myös, miten muurit kaatuivat Rautaesiripun takana keskusjohtoisissa valtioissa 90-luvun taitteessa. Berliinin muuri, Ceaucescu, Neuvostoliiton tapahtumat... (Puola taisi ottaa varaslähdön Solidarisuudellaan).

Ilman oppositiota ei ole demokratiaa.

Siis eduskunnassa (parlamentissa tms.) opposition tehtävä on kyseenalaistaa hallituksen esitykset, jos ne edes hivenen tuntuvat maalaisjärjellä ajateltuna sellaisilta, ettei niistä ole kansakunnalle hyötyä.
Välikysymyskeskutelut vaikuttavat useimmiten teatterilta ja välikysymykset yleensä ovat jo etukäteen sellaisia, ettei niillä ole muuta vaikutusta näin ulkopuolisesta ajatellen kuin 'ajan haaskuu', mutta jo pelkästään tuo, että hallituksen esitys on mahdollista kyseenalaistaa ja tuoda julkiseen käsittelyyn eduskunnassa pitää edes hivenen valtaa pitäviä varpaillaan.

No se näistä nyt.

Uskoisin kuitenkin, että Libyan ja Suomen pikku kahinat hallituksen ja opposition välillä ovat vain roska meressä siihen verrattuna jos Kiinan oppositio junttaantuisi istuvilleen Muuria vasten.

Jos Kiinassa oppositio alkaisi nostaa päätään samaan tyyliin kuin mitä nyt on Afrikan maissa tapahtunut ja horjuttaa valtarakenteita, olisi se melkoinen shokki-isku koko maailmantaloudelle.

KH

lauantai 12. helmikuuta 2011

Kohtasiko Titanic jäävuoren?

Nokian tuskailua älypuhelinmarkkinoilla ei ainakaan auta Helsingin ja New Yorkin pörssien reagoiminen Stephen Elopin ilmoitukseen Microsoftyhteistyöstä.
Hiljaa mielessäni olin ounastellut jotakin tämän suuntaista jo heti, kun Microsoft-mies Elopin nimitys Nokian pääjohtajaksi julkaistiin ja en myöskään 11.2. aamukahvikeskustelussa ollut kuin prosenttiyksikön verran pielessä Nokian sukelluksesta Helsingin pörssissä.
Valitettavasti vain Pörssimme on ollut vuosikymmenen verran liian Nokia-painotteinen, joten tuo n. 14 prosentin sukellus näkyy melkoisena indeksin alentumisena vaikka suurimmalta osin vähänkään enemmän vaihdetut osakkeet olivat plussalla.
Suomessa reagointi oli odotettavissa, sillä miellämmehän Nokian suomalaiseksi ja mahdollisesti tuhansien työpaikkojen häviäminen on aina vakava juttu, varsinkin kun sellaista tapahtuu jokseenkin kerralla ja yhden yrityksen toimesta.
Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään Nokian työtekijöistä, vaan mukaan on laskettava välilliset yhteiskunnalliset vaikutukset.
Mutta kuvastaako New Yorkin pörssin vastaava Nokia-sukellus kuitenkin enemmän epäluottamusta Microsoftiin?
Jäänkin mielenkiinnolla odottamaan uuden sukupolven Nokia-Microsoft älypuhelinta, jonka CTRL-ALT-DEL älytoiminnon hallinnoimiseen tarvitaan kolme peukaloa.