Ensimmäinen PC:ni

... on todellakin ensimmäinen PC nimeä kantanut laite, mitä Suomen markkinoilla on tietääkseni ollut. Tämä ajoittuu vielä kauppisaikaani 1970-1980 luvun taitteeseen ja IBM:n Personal Computerista ei vielä osattu edes nähdä unta.
Ensimmäiset suuren maailman
tyyliset tietokonekaupat olivat juuri nähneet päivänvalon Suomessakin Topdatan Mikromarkettien muodossa. Tällainen oli Tampereellakin ja sieltä hankin Sharpin PC-1211:n.
Komealta kalskahtava PC tuossa tarkoittaa Pocket Computeria, eli taskutietokonetta. Kyseessä on lähinnä BASIC-ohjelmoitava tieteislaskin. Käyttäjämuistia laitteessa on 1424 tavua ja markkamääräinen hintakin oli tuolloin jossain tuolla tyyppinumeron ja tavumäärän huiteilla. Hintaan kuitenkin sisältyi käyttöohje, ohjelmointiopas ja 300 sivua ohjelmaesimerkkejä aliasta, jommasta ynnä melkein mistä vain. Laitteessa on pieni QWERTY-näppäimistö, erillinen numeronäppäimisto sekä muutamia muita näppäimiä laskutoimitusten tekoon, näytön vieritykseen ja ohjelmarivien vieritykseen. Näyttö on 24 merkin mittainen nestekidenäyttö ja yhdelle ohjelmariville mahtuu 80 merkkiä. Laskinkäytössä tosin aluksi sekoitti se, että laskutoimitus on syötettävä kokonaan kuin ohjelmarivinä, laskujärjestykset huomioiden, ja sitten näppäiltävä <enter>. Muisteja laskimessa on 28 ja tallennus muistiin tapahtuu
esimerkisi A=123*234 <enter>. Tämän jälkeen voi käyttää hyväkseen A-muistia vaikkapa laskutoimituksessa 4*A+110 tai B=A*4+110
Erityisessä RESERVE-tilassa voi 18 näppäimen taakse määritellä komentoja tai valmiita laskutoimituksia ynnä ynnä OHJELMOINTI-tilassa syöttää BASIC-ohjelmaa, joka sitten toteutetaan SUORITA-tilassa. Paha vain, ohjelma, näppäinvaraukset ja muistit käyttävät samaa 1428:n tavun muistisuppeutta, joskin ohjelmakäskyt veivät kukin vain yhden tavun muistista.
Tuolloin, kun erilaiset ohjelmoitavat laskimet olivat uutta ja niistä käytiin kovasti meteliä muun muassa ylioppilaskirjoitusten osalta, eli mitä saa käyttää ja mitä ei saa käyttää kirjoituksissa ja kokeissa ja pitääkö muistit tyhjentää vai ei. Omalta osaltani asia oli yksinkertaisesti niin, että sain käyttää laskintani ja ohjelmiani, koska olin osoittanut tehneeni ohjelmat itse ja  kauppalaskento oli vahvin aineeni muutoinkin.
Ohjelma joka laski annetuista pääomasta, korkokannasta ja jaksojen lukumäärästä haluttaessa tavallisen  koronkoron, annuiteetti-, prolongaatio- ja diskonttaustekijät sekä kuoletustaulun vei muistitilaa huikeat 354 tavua ja ohjelmarivejä oli 29.
Onhan tuosta PC:stä ollut hupiakin, sillä kirjoittelin sille sellaisen tulitikkupelin, missä viimeisen tikun nostaja voittaa. Tuo peli olikin hyvin suosittu sisarusteni ja kaverieni keskuudessa. Pääsivätpähän he pelaamaan konetta vastaan, ja mikä parasta tikkupeli mahtui korkolaskennan kanssa yhtä aikaa rajalliseen muistiin.
Sharppi on minulla ollut viime vuosiin asti jatkuvassa käytössä, lähinnä laskimena.