Harharetkiä

Tänään, omana 49-vuotispäivänäni, on päivälleen 517 vuotta siitä (siis vuodesta 1492), kun Kristoffer Kolumbus jätti taakseen Barre de Saltuksen (Palos) Espanjan lounaisrannikolla ja lähti etsimään läntistä meritietä Intiaan päätyen 12.10.1492 San Salvadoriksi nimeämälleen saarelle Bahama-saarilla.
Olenhan itsekin tehnyt 'harharetkiä', mutta yksittäisenä sellaisena Kolumbuksen lievä; suunnistustermejä käyttääkseni; 'eksymä', tai 'erehtymä' Intian sijainnista, lienee maailmahistoriassa eniten sekä positiivisia, että negatiivisia historiallisia jälkiseurauksia aiheuttanut harhautuma.
Kolumbushan luuli lopun ikäänsä tulleensa Intiaan, sillä niiden keskuudessa, jotka olettivat maapallon pyöreäksi, oli käsitys paljon pienemmästä pallosta kuin se todellisuudessa on. Olisipa kolumbus vain tiennyt, miten paljon hän oli vielä idässä tavoitteestaan.
Kiinostukseni tuohon Kolumbuksen ensimmäiseen matkaan herätti jälleen oikeastaan kaksi asiaa: Ensinnäkin lueskelin tuossa kevät-kesän aikana Thor Heyerdahlin suomennetun materiaalin uusiksi ja toisekseen pieni uutinen pari viikkoa sitten, jossa mainittiin että tanskalainen tiedemiesryhmä(kään) ei pystynyt osoittamaan, että 1440-luvulle ajoitettu ns. Viinimaan kartta olisi väärennös.
Heyerdahl purjehti kahteen otteeseen Atlantin yli kaislaveneellä (1969 ja 1970) todistaakseen teorioitaan siitä, miten kulttuurit ja asuttaminen on levinnyt jo tuhansia vuosia ennen Kolumbusta. Ra I:n matka päätyi haaksirikkoon vain parin päivämatkan päässä tavoitteestaan. Ra I:n rakensivat Tsad-järveltä olevat veljekset ja Heyerdahl oli sen verran sokea omille kaislaveneitä koskeviin havaintoihinsa ( varsinkin Titicacajärvellä), että Ra I:n lopullisen rakenteen virheellisyys ja Heyerdahlin ynnä miehistön kokemattomuus kaislaveneistä sekä ennen varsinaista hurrikaanikautta heidän yli jyrännyt hirmumyrsky sai heidät jättämään Ra I:n.
Virheestään oppineena RA II:n rakensivat yhteistyössä Titicaca-järven intiaanit ja Lixusen lähistöllä (Marokko) asustelevat alkuperäisasukkaat, joiden rakentama RA II suoriutui n. 6100 km:n purjehduksesta 57 vuorokaudessa (n. 107 km/vrk =57,8 merimailia / vrk).
Tämä herätti kiinnostukseeni Kolumbuksen retkeen. Hän kaytti Karaveleillään merellä n. 42 vuorokautta ja halusin selkeämpää tietoa reitistä ja purjehditusta matkasta, mutta Kolumbuksen I retkestä on tallella vain lyhennelmä hänen päiväkirjastaan, eikä siitä oikein selviä ensinnäkään tarkat päivämatkat ja toisaalta kokonaismatka (siinä ei ole mukana kaikki meripäivät). Arvioitua reittiä pitkin voidaan arvella, että Kolumbuksen purjehtima matka, ensin Kanarian saarille ja sieltä suoraan länteen n. 20 leveyspiiriä myöden, antaa matkaksi n. 5800 km (138,1 km/vrk = 74,57 merimailia / vrk).
Kaiken lisäksi kolumbuksella oli onnea retkellään, sillä uskoisin että jos hän olisi joutunut samanlaiseen pyöritykseen, joihin Ra I joutui lähellä Barbadosta ja RA II ensin keskellä Atlantia ja sitten vielä Karibian merellä, tuskin hänen laivoistaan olisi jäljellä tuskin tulitikkuja suurempia palasia ja Amerikan "löytyminen" olisi siirtynyt ehkä jopa sadalla vuodella.
Tuo Viinimaan kartta on sikäli mielenkiintoinen, että se on Viikinkisaagojen lisäksi ainoita vanhoja juttuja, joista löytyy merkintää Grönlannin Länsipuolisesta maa-alueesta ns. esi-kolumbiaaniselta ajalta. Eikä tietenkään sovi unohtaa irlantilaisen apotin, Pyhän Brendanin, matkakertomusta 500-luvulta jaa., jonka mukaan hän kertoo läytäneensä lännestä 'Siunattujen saaret', oletusten mukaan Newfoundlandin, minne saagojen (ja löytöjen) mukaan myös viikingit päätyivät. (Siksensä mielenkiitoinen nimi tuo 'Newfoundland'. Senhän voisi suomentaa nimellä 'Uuudelleen löydetty maa" tai "Uudelleen perustettu maa".)
Joka tapauksessa: Kolumbuksen retken jälkiseuraamukset ovat olleet dramaattiset. Kolumbus itse oli rauhallisin aikein liikkeellä, hänhän oli etsimässä läntistä meritietä Intiaan ja sitä myöden solmimassa kauppasuhteita lähinnä erilaisten mausteiden ja yrttien takia. Hänen seuraajansa sitten poistivat maailmanhistoriasta ainakin kolme korkeakulttuuria, ryöstivät ja tuhosivat paljon sellaista, minkä soisi vieläkin olevan olemassa. Jos ei muuten, niin museoissa, eikä sulatettuna kultana uusiokäytössä. Positiivisinta seurauksista ehkä on Eurooppalaisen ravitsemuksen laaja monipuolistuminen mm. perunan, bataatin, tomaatin, papujen, maissin ja monien muiden myötä, puhumattakaan tulisesta chili-paprikasta (engl. Pepper) ja sen sittemmistä muunnoksista joista mainittakoon meidän käyttämästämme paprika (sweet pepper).
Siis mitä jäi meille perinnöksi oppikoulun historiankirjaan Kolumbuksesta: Hän sai 'patentin' Atlantin valtamereen, todisti ettei maapallo ole pannukakku (mikä kirkonkin oli sittemmin myönnettävä) ja  ja kunnian Amerikan "löytämisestä", tai siis siitä, että meren takana lännessä on todistettavasti maata.
Ja hän itse luuli käyneensä meren yli Intiassa. Se hänelle suotakoon, sillä sen myötä hän tiesi tehneensä jotakin suurta toisin kuin tällaisen tavallisen taapertajan harharetket, joista ehkä pahimmillaan seuraa lähinnä unettomia öitä ruokkomaksujen hoitamisesta puolisolta varkain ja se jos mikä syö miestä...