lauantai 8. elokuuta 2009

Koiraihmisiä

Olen nyt talutellut tuota nykyistä koiraani reilut kolme vuotta ja olen pikkusta hiljaa oppinut tunnistamaan kaduilla liikkuvasta väkijoukosta ns. koiraihmiset.
Koiraihminen tulee jutustelemaan koiran taluttajan kanssa, mutta hän antaa oudon koiran tulla tykönsä. Siis koiraihminen ei tee mitään uhkaavia eleitä koiraa kohtaan: esimerkiksi vaikkapa se, että lähestytään outoa koiraa ns. yläkautta.
Koiraihminen laskee kätensä alas, ei tyrkytä sitä koiralle vaan antaa koiran tulla nuuskimaan ja jopa mahdollisesti nuolemaan kättä.
Eräs oma henkilökohtainen kokemukseni siitä, miten koira voi ottaa ihmisen ns. omakseen sattui noin 20 vuotta sitten. Menin kylään yhteen maataloon. Heillä oli bordercollienaaras, yksi ehdottomasti aikansa parhaita yksilöitä työkoirana. Mutta erittäin varautunut ihmisten suhteen. Kuinka ollakaan, olin istunut tuolissa n. viisi minuuttia, niin kyseinen koira oli jalkojeni välissä ja ns. lääpällään minuun.
Myöhemmin talon emäntä kertoi minulle, että hän ei ole koskaan aiemmin nähnyt tuon koiran (joka oli tuolloin n. 4-vuotias) ottavan ketään ihmistä noin nopeasti ystäväkseen.
Muutamia vuosia myöhemmin, kun en ollut käynyt ko. tilalla noin puleentoista vuoteen, sain tuolta samaiselta koiralta niin riemukkaan tervetuliaistoivotuksen, etten koskaan yhdeltäkään ihmiseltä.

Pax tiedän, että olet ollut siellä koirien taivaassa jo pitkälti toistakymmentä vuotta, mutta olit persoona jota en koskaan unohda.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heip.
Olen kiitollinen palautteestasi.
Toivon mukaan en ole kirjoitellut mitään epäasiallista tai loukkaavaa. KH