Kissan elämää osa 2

Olin aikoinani kissanvihaaja, eli ajatusmaailmani oli sitä luokkaa että kuollut kissa on paras kissa.
Mutta kuinka sattuikaan helmikuussa 1996. Kireä pakkasilta, menin pihalle savuille ja kuinka ollakaan, tupsahti ovesta sisään täysin valkoinen nuorehko tyttökissa.
Minähän olin saman tien täysin ns. myyty mies.
Tuo kattihan otti huushollini omakseen ja noin kaksi kuukautta meille kotiutumisensa jälkeen sain olla tuolle katille kätilönä. Kaksi somaa poikaa, toinen oranssi tiikeri ja toinen (kahta mustaa pääkarvaa lukuunottamatta) täysin valkoinen.
Myöhemmin sain kuulla, kenen kissa minulla oli hoidossa ja kotiin palauttaminen on oma tarina sinänsä. Tuo kissa oli sen verran tykästynyt olemaan luonamme, että kissa oli kotonamme ennen kuin minä.
Mutta ei sentään tapahtunut samoin kuin eräälle tuttavalleni. Hän meni sanomaan kissan aikana: 'Osku! Huomenna sinulta viedään munat!'. Kissa saman tien ikkunasta pihalle ja oli kolme kuukautta omilla teillään...