Otsikko viittaa erääseen elokuvaan, mutta minulla on aikoinaan ollut korppi sylissäin. Nyt kun aloin jutustella näistä nykyisistä ja menneen ajan eläintuttavuuksistani, on pakko mainita myös Aaro. Aaro oli pesästä pudonnut ja siipensä taittanut korpinpoikanen kun se tuotiin meille hoitoon. Olin tuolloin vajaat 7-vuotias, mutta jotenkin minulle ja Aarolle kehkeytyi todella hieno ystävyyssuhde. Ja se todellakin oli sylissäin.
Olin jo tuolloin melkoinen kyläluuta ja missä hyvänsä liikuin, oli tuo musta lintu, toivuttuaan, jossain yläpuolellani tarkkailemassa menojani. Eikä minun tarvinnut muuta kuin rääkäistä korppimaisesti 'aaro', niin tuo jo laskeutui olkapäälleni.
Ei niin hyvää, ettei jotakin pahaakin. Joku oli sen verran kateellinen, että antoi Aarolle syötäväksi purukumia, mihin se sitten tukehtui.
Tapahtumasta on nyt yli 40 vuotta, mutta jos olit se purukumi-ihminen ja satut lukemaan tätä niin sanon vain: häpeä edelleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heip.
Olen kiitollinen palautteestasi.
Toivon mukaan en ole kirjoitellut mitään epäasiallista tai loukkaavaa. KH