Omat tavat

Jos meillä ihmisillä on pieniä, jopa mielenkiintoisia päähänpinttymiä, löytyy niitä myös lemmikeiltämmekin.
Esimerkiksi koirani ilmeisesti saattaisi kuolla nälkään, vaikka olen laittanut sille aterian eteen.
Aina silloin tällöin huomaan mokanneeni. Koira seisoo keskellä keittiötä, katselee ruokakuppiaan kuolaten, mutta eipä vain käy herkkujen kimppuun, koska minä olen unohtanut sanoa ne pienet sanat: 'Ole hyvä'.
Aivan totta: koirani ei mene kupilleen ennen kuin olen sanonut nuo kaksi pientä sanaa. Ja muuten kun tuo n. 3,5 vuotias naaraskoira on hyvin omapäinen, niin miten tällainen pieni iso juttu on mennyt sen aivoihin noin syvästi.
Kissallani taas ei ruokailun suhteen, varsinkaan nyt kun se on pieniin päin, ole mitään käytöstapoja. Vaikka se olisi kuinka 'kuollut', niin en silti pääse niin varkain jääkaapille, etteikö se jo olisi maukumassa jaloissani. Hyvä kun ei sentään itse mene jääkaapille. Aina joksenkin puolet annoksesta katoaa jo ennen kuin se on ruokakupissa.
Toinen kissalleni ominainen juttu on se, että sen täytyy aina päästä hetkeksi kiusaamaan polvitaipeitani kun itse menen nukkumaan. Onneksi se on toisesta etutassustaan kampura, joten minun ei tarvise kärsiä kuin yhden tassun kynsistä kun se polkee oikein innolla.
Muutoinkin tuo nukkumaan meno on eräänlainen seremonia. Nuo seuralaiseni, siis koira ja kissa, tuntuvat oikein kyttäävän sitä hetkeä, jolloin alan sammutella valoja tai muuten vaan osoitan merkkejä siitä, että nyt mennään petiin. Siinä me sitten olemme: koira nuolee varpaitani ja kissa polkee tassullaan polvitaipeita. Ja kun nuo jutut on hoidettu, koirani ottaa käsittelyyn kissan kampurajalan. Se saattaa nuolla sitä hyvinkin viisi minuuttia.
Omat haavani, joita aina silloin tällöin tulee ja ranteessani olleen 2. asteen palovamman, olen koirani antanut hoitaa kuntoon. Aika ilkeältä se varmaan näyttää, kun koira repii hampaillaan ruven irti ja jatkaa sen jälkeen haavan nuolemista, mutta koiran syljessä on niin paljon antibiottisia ettei vanha sanonta 'kyllä koira haavansa nuolee' ole mitään huuhaata.
Paitsi että silloin kun koirani on käynyt snackseilla kissan hiekkalaatikolla, totean vain että 'henkesi haisee sen verran kissanpaskalta, että nyt ei käy'...