Täältä katselen, kattojen yllä, vanhaa Tallinnaa.
Rakkaani, minun oli päästävä lähemmäs sinua sen jälkeen, mitä eilen tuolla alhaalla kirkkosalissa koin.
Se tunteiden hyökyaalto joka minusta tulvahti, se ainoa koskaan huuliltani päässyt rukous, vain neljä sanaa, kohdatessani Jumalasi, ne pakottivat minut tänään tänne uudestaan. Jumalanpalvelukseen, josta en ymmärtänyt juuri sanaakaan. Istuin, kuuntelin kaunista laulua ja toistelin noita neljää sanaa.
Nyt olen täällä ylhäällä. Luonasi, Jumalasi luona. Jaan pilvenreunasi. Koen olevani yhtä kanssasi ja tiedän: saamme rauhan.
Istuessani tässä kirkontornin kattopellillä poistuu ahdistukseni. Se katoaa kyyneleni mukana vierähtäen räystään reunan yli murskautuen ikivanhaan katukiveen.
Toistan vielä kerran rukoukseni Jumalallesi:
”Suo
Hänen
Olla
Luonasi”
Tallinna, Olavisten kirkon tornissa 15.6.2003
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heip.
Olen kiitollinen palautteestasi.
Toivon mukaan en ole kirjoitellut mitään epäasiallista tai loukkaavaa. KH