Kosketusnäyttö - Tätä päivääkö?

Tuttavani esitteli minulle ylpeänä upouutta puhelintaan, jossa on kosketusnäyttö.

"Kato, kaikki toimii tälleen. Mä vaan sormella tökkään ja vetelen..."

Jopas oli rasvainen esitys, nimittäin se kännyn julkisivu. Ja taisi siinä olla hiukan paikallisen lounasruokalan majoneesiakin pintakalvoissa kiinni.

Mutta eipä ole ajat juurikaan muuttuneet 30 vuoden aikana.
Niin, olihan jo tuolloinkin kosketusnäyttöjä. Kaikki innokkaimmat koodaajat tökkivät monitorinsa täyteen rasvaisia sormenjälkiään esitellessään koodinsa hienoutta tai etsiessään bugeja.

Nykyisellään minua harmittaa näyttöjen koskettelussa lähinnä se, että näiden nykyisten litteiden ykkösfaneja ovat kärpäset, jotka ilmeisesti luulevat 60Hz taajuuden antavan heille jotain onnea, mutta jättävätkin niitä pieniä käyntikorttejaan ympäri koskettamaansa näyttöä.

Niinpä: Miksi tuosta 60 Hz taajuudesta on tullut oikeastaan pakollinen standardi?
Se on erittäin huono silmille, sillä se ei mallaa yhteen 50 Hz valaistuksen kanssa.
Oman ergonomiakäsitykseni myötä olen laittanut aina, jos mahdollista, näyttöjen virkistystaajuuden tukemillani työasemilla 75 Hz:iin, koska se lyö yksiin rytmissä 50 Hz:n kanssa ja rasittaa näin vähemmän silmiä, toisin kuin rasvan kyllästämä kosketeltu näyttö.

Kosketelkaa näyttöjänne, kunhan itse pyyhitte ne...

KH